Teitä Uuden Jutun seuraajia tulee koko ajan lisää, joten on paikallaan muistutella, mitä olemme tekemässä ja miksi. Mitä se ihan oikeasti tarkoittaa, että etsimme journalismin tarkoitusta?

Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että selvitämme, onko Uudelle Jutulle Suomessa kysyntää. Kysymme teiltä seuraajilta ja laajemmin suomalaisilta ajatuksia mediasta. Tapaamme ihmisiä kasvotusten ja yritämme päästä kiinni suomalaisen median kipupisteisiin. Olemme teettäneet aiheesta myös markkinatutkimusta ja kerromme siitä myöhemmin lisää.

Projekti on juuri nyt vaiheessa, jossa ensisijaisesti kysymme ja selvitämme. Siksi meillä ei ole yhtä selkeää lupausta, ei valmista tuotetta, eikä edes varsinaista journalistista toimitusta. Vielä. (Sen tiedämme, että rakennamme tilaaja- eli jäsenpohjaista mediaa. Antti kertoi siitä enemmän kesäkuussa.)

Ymmärrän hyvin, jos tämä kuulostaa epämääräiseltä, mutta itse asiassa tilanne on hirveän hedelmällinen meille tekijöille. Tämä on juuri sitä työtä, joka auttaa meitä haastamaan omaa ajatteluamme ja kuvittelemaan parhaita mahdollisia ratkaisuja.

Olemme esimerkiksi olleet viimeisen viikon aikana puhumassa Uudesta Jutusta Maikkarin Huomenta Suomessa ja Wasa Future Festivalilla. Olemme saaneet vastata moniin tärkeisiin kysymyksiin. Osa on koskenut bisnesmalliamme, osa erottautumistekijöitämme, osa journalismin tulevaisuutta kaiken muun sisällön ja sosiaalisen median puristuksissa.

Ehkä kiperimmän kysymyksen esitti paneelin vetäjä Hanna Hietikko Vaasassa. Se kuului näin: Millainen olisi journalistin utopia? Millainen rooli toimittajalla olisi ja millainen olisi vastaanotto?

Sitä me nimittäin Uudessa Jutussa pohdimme ja kannustamme myös yleisöä pohtimaan. Vastaukseni kuului jotensakin niin, että tärkeintä olisi, että se journalismi olisi sekä yleisölle että tekijöilleen merkityksellistä. Kun peilaa yhtäältä nopeaa uutistyötä ja kamppailua klikeistä sekä toisaalta meidän saamiamme kommentteja klikkijournalismista, niin tuntuu, että se ei ole aina kumpaakaan. Unohtuu, kenelle journalismia tehdään ja miksi.

Voin ylpeästi sanoa, että meidän ensimmäisellä kyselyllämme on jo yli 3 000 vastaajaa. Siellä ihmisten kolme ylivoimaisesti suurinta ärsytyksen aihetta on 1) otsikointi, 2) kontekstin puute ja 3) sensationalismi ja konfliktien ylikorostuminen. Lisäksi vastaajista 94% katsoo, että uutismedia voisi tehdä parempaa työtä kaikkein tärkeimpien yhteiskunnallisten kysymysten raportoinnissa.

Tällainen tulos kannustaa pohtimaan vaihtoehtoja. Samassa kyselyssä kaksi suurinta toivetta olisi, että media voisi 1) tarjota kokonaiskuvan ja 2) enemmän analyysejä ja syventäviä sisältöjä. Lisäksi kuulemme ihmisiä jututtaessamme, että tarvitaan enemmän toiveikkuutta, ehkä myös ripaus asiallisuutta kaiken paisuttelun ja jatkuvien kohujen sijaan.

Olen täysin vakuuttunut, että ihmiset haluavat ymmärtää ympäristöään ja maailmaa, pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Olemme saaneet aivan valtavan hienoja vastauksia ja kosolti pohdittavaa, kun olemme tavanneet ihmisiä kasvotusten Helsingissä, Porissa, Jaalassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa, Ilomantsissa, Joensuussa, Mikkelissä ja nyt Vaasassa.

Jokainen kyselymmekin tuottaa uusia oivalluksia. Toivon, että mahdollisimman moni kävisi vastaamassa tähän viimeisimpään, jossa toivomme teiltä kysymyksiä ja kommentteja.

Me opimme koko ajan. Olen varma, että tämä työ tulee näkymään parempana journalismina teille, jos ja kun pääsemme aloittamaan toimintamme vuoden 2025 alusta. Jo tänä syksynä meillä tulee myös olemaan teille lupaus ja tuote, jotka tavoittavat sen hengen, jota koko ajan rakennamme. Jokaiseen yksittäiseen toiveeseen tai ärsytyksen aiheeseen emme varmasti voi vastata heti, mutta uskomme, että voimme tarjota median ja yhteisön, jonka ytimessä on parempi, merkityksellisempi journalismi.