Politiikan ystävien pulssi on saattanut hieman nousta, kun loman keskelle pamahti dramaattisia uutisia Yhdysvalloista: ensin joku yritti ampua Donald Trumpin, sitten presidentti Joe Biden kertoi luopuvansa presidenttikisasta.

Näyttää siltä, että syksystä tulee ennakoitua jännittävävämpi.

Ennen Bidenin ilmoitusta julkaistiin aiheeseen liittyvä kiinnostava keskustelu The New York Timesin The Ezra Klein Show -podcastissa. Toimittaja Klein keskusteli Yhdysvaltain politiikan jakolinjoista tutkija Yanna Krupnikovin kanssa.

Krupnikovin mukaan suurin ero äänestäjissä ei ole demokraattien ja republikaanien välillä vaan heidän, jotka seuraavat politiikkaa, ja heidän, jotka eivät sitä seuraa. Heidän maailmansa eriytyvät ja heidän on vaikea ymmärtää toisiaan jopa samojen puolueiden sisällä.

Krupnikov tutkii työssään erityisesti niitä äänestäjiä, jotka eivät seuraa politiikkaa.

Politiikan seuraamattomuus kulkee käsi kädessä uutismedian välttelyn kanssa. Klein tuokin esiin sen mielenkiintoisen paradoksin, etteivät ihmiset ole nykyisin välttämättä paremmin informoituja, vaikka uutisia on tarjolla yhä enemmän.

Suuressa roolissa on informaatioähky. Viime vuosina uutisten määrä on lisääntynyt: muutaman uutiskanavan sijaan lähteitä on nyt äärettömän paljon.

Krupnikov mainitsee keskustelussa, että uutisten seuraaminen saattaa tuntua vaativalta, koska uutisten tahti on niin kova ja informaation määrä valtava. Nykyisin kun on mahdollista seurata politiikkaa minuutti minuutilla.

On syntynyt kaksi ääripäätä. He, jotka siis seuraavat uutisia, seuraavat niitä todella aktiivisesti. He ovat Krupnikovin mukaan vähemmistö, noin 20 prosenttia yhdysvaltalaisista. Samaan aikaan uutisten välttely on lisääntynyt, ja osa äänestäjistä jättää politiikan kokonaan seuraamatta.

Ihmiset, jotka eivät halua seurata politiikkaa, kuitenkin tutkimusten mukaan usein äänestävät. Ja tänä vuonna he saattavat nousta merkittävään asemaan, sillä he näyttävät äänestävän todennäköisemmin Trumpia.

Siinä vaiheessa kesää, kun podcast nauhoitettiin, Biden oli vielä mukana kisassa, ja mitä enemmän äänestäjä seurasi politiikkaa, sitä todennäköisemmin hän ilmoitti äänestävänsä Bidenia.

Myös seuratuilla uutislähteillä on ero: he jotka, lukivat uutisensa sanomalehdestä tai digitaalisilta uutissivustoilta, olivat todennäköisemmin äänestämässä Bidenia. He, jotka saivat informaationsa kaapelikanavilta, Youtubesta, Googlesta tai sosiaalisesta mediasta, olivat todennäköisemmin Trumpin kannattajia.

Mediakentän fragmentaatio heijasteleekin yhteiskunnan poliittisten jakolinjojen syventymistä.

Se, miten perinteinen uutismedia ylipäätään tavoittaa ihmiset — ja miten se saa ihmiset kiinnostumaan politiikasta, liittyy myös näiden vaalien lopputulokseen.

Kiinnostus uutisiin on laskenut Yhdysvalloissa Reuters-Instituutin Uutismedia verkossa -raportin mukaan seitsemässä vuodessa 67 prosentista 49 prosenttiin, mutta aihe koskettaa myös muuta maailmaa.

Esimerkiksi Briteissä laskua on tapahtunut samassa ajassa 68 prosentista 43 prosenttiin ja Ruotsissa 56 prosentista 48 prosenttiin. Suomessa kiinnostus notkahti vuodesta 2018 vuoteen 2019 73 prosentista 65 prosenttiin, minkä jälkeen muutosta on tapahtunut parin prosentin verran edestakaisin.

Ei ole yllättävää, että korkeasti koulutetut, hyvätuloiset ja ikääntyneet ovat kiinnostuneimpia uutisista.

Raportissa yllättää kuitenkin se, että uutisten välttely ei aina johdu siitä, että uutiset eivät kiinnostaisi ihmisiä. Itseasiassa “uutisista erittäin tai varsin kiinnostuneistakin 43 prosenttia sanoo välttelevänsä uutisia ainakin satunnaisesti ja 15 prosenttia vähintään toisinaan”.

Raportin mukaan uutisten välttely saattaa usein “johtua esimerkiksi siitä, että uutisten määrä koetaan liialliseksi tai niiden aiheet liian ahdistaviksi”.

Olemme itse kysyneet ihmisten näkemyksiä median käytöstä ja saamiamme tuhansia vastauksia on ollut todella mielenkiintoista lukea. Moni on jakanut meille samansuuntaisia ajatuksia: olisi mielekkäämpää lukea muutama laadukas juttu kuin hirveä määrä silppua. Moni kokee, että tärkeät asiat menevät ohi tuhansien juttujen keskellä. Negatiivisuus ahdistaa.

Uutisten välttely on globaali kohtalonkysymys uutismedian lisäksi demokratialle, eikä ainoastaan Yhdysvalloissa. Demokratia ei voi oikein toimia, jos ihmiset eivät ole informoituja.

Siinäpä haastetta medialle! Kiitos, että olette mukana pohtimassa ratkaisuja kanssamme.